11 months ago

Raakaravinnon Ongelmat – Arginiini

On ehkä hieman aikaista alkaa kirjoittelemaan raakaravinnon ongelmista, mutta eräs kavereistani oli kiinnostunut kuulemaan raakaravinnon ja erilaisten aminohappojen, erityisesti arginiinin välisestä yhteydestä.

Kuten ehkä olet tietoinen, aminohapot ovat proteiinin osia, joita on lähinnä proteiinia ja erityisesti elänproteiinia sisältävissä ruoissa. Koska todella harvoin kukaan syö raakoja lihoja raakaravinto dieetillä, on suurin osa tämän ruokavalion mahdollisista puutoksista erilaisia aminohappoja ja b12-vitamiini.

arginiinikuva

Harva kuitenkaan on valmis syömään raakaa lihaa.

Arginiini ei ehkä monelle ole niin tuttu aminohappo, mutta tällä kaverillani on ollut monenlaisia verisuoni- ja verenkierto-ongelmia jo pidemmpään, ja hän pohtii voiko hän saada tarpeeksi arginiinia jos hän siirtyisi raakaravintoa syömään.

Arginiini on siitä mielenkiintoinen aines, että se tuntuu todistetusti parantavan verisuonten kuntoa ja samalla verenpainetta. Mm. Lisäravinnetieto kertoo arginiinin vaikutuksesta verenkiertoon seuraavasti: “L-arginiini vaikutta parantavan typpioksidin määrää veressä ja laskevan verenpainetta korkeasta verenpaineesta ja ahtaista suonista kärsivillä.” (http://lisaravinnetieto.com/arginiini-l-arginiini/)

Tuon lisäksi arginiini näyttäisi suojaavan jonkin verran diabeteksen syntyä vastaan, joka on myös riskinä tällä kaverillani. Kaikenkaikkiaan voisi siis sanoa, että arginiinista olisi lähes varmasti hyötyä hänelle. Onko sen saanti kuitenkin mahdotonta, mikäli hän siirtyisi täysin raakaravinnon syöjäksi.

Onnekseni voin kertoa, että ei ole!

Mielenkiintoista kyllä, vesimeloonia syömällä voi saada paljon arginiinia. Miten tämä on mahdollista? Kiitos siitä kuuluu monimutkaisille prosesseille kehossamme, jotka ovat tehokkaitta muuntamaan tiettyjä aineksi toisiksi.

Vesimelooneissa on paljon sitruliinia, josta keho pystyy muodostamaan arginiinia. Tämä arginiini on ilmeisesti hieman erilaista kuin lihastava saatava l-arginiini, mutta vaikutuksiltaan se on kuitenkin aika samantehoista jos olen oikein ymmärtänyt.

Tässä tutkimuksessa annettiin ihmisille joko 0, 750 tai 1500 g vesimelonimehua, josta he siis saivat joko noin 0, 1 tai 2 grammaa sitruliinia päivää kohden. Tätä jatkettiin 3 viikon ajan.

Lopputuloksena arginiinin määrä nousi 12 % 1 gramman saaneilla, ja 22 % 2 grammaa päivässä saaneilla. Ilmeisesti tässä toimisi siis sekä mehu että itse vesimelonin syöntikin. Näitä voisi sitten vaikka vuorotella fiiliksen mukaan.

Ainoa iso ongelma tuossa tutkimuksessa arjen kannalta on ehkä se, että tuota vesimelonia menee aika paljon jotta saisi tuon ison edun arginiinista. Tämän takia se voi olla vaikeampi tapa saada arginiinia, kun tuota pitäisi sitten päivästä toiseen jatkaa ja tehdä.

Mietin vähän sitten lopuksi sitäkin, että voisiko tämä kaverini ottaa l-arginiinia sitten ihan vain lisäravinteen muodossa? Periaatteessa lisäravinteet sotivat usein raakaravinnon periaatteista vastaan, joiden ideana on saada kaikki tarvittavat ravinteet ruoan kautta. Toisaalta joitakin ravinteita nyt vaan on niin vaikea saada, jos ei voi oikein lihaa syödä. Toinen tälläinen on mm. B12-vitamiini, jota on kanssa ainoastaan lihoissa.

lohi

Ehkä raaka merilohi olisi myös vaihtoehto?

Tiedän kuitenkin, että ainakin jokunen tuttuni syö b12-lisiä juuri tuon takia. Miksei siis arginiiniakin? Ehkä sen puutos ei ole niin vakava asia, mutta kyllähän me kai yritetään terveyttämme parantaa eikä heikentää näillä rajoituksilla. Jotkut ehkä syö raakaravintoa enemmän eettisten periaatteiden takia, mutta monet meistä haluavat vain pitää huolta terveydestämme.

Mitä mieltä sinä olet? Onko arginiinin ottaminen lisäravinteena raakaravintoruokavaliolla “väärin” vai oikein?

 

Jaa artikkelimme myös kavereillesi!

Click Here to Leave a Comment Below

Leave a Reply: